Suomen ja viron kielten kontrastiivista ja soveltavaa tutkimusta on harrastettu 1800-luvulta saakka. Elias Lönnrot rakensi yhteyksiä Suomesta Viroon jo 1844, ja 1800-luvulta lähtien viron kielen kehittäjät ovat tähdentäneet suomen kielen tutkimuksen ja opiskelun merkitystä. ”Suomen silta”, Suomen ja Viron kansallisen heräämisen aktivistien yhteistyö ja yhteishenki, toimi myös kielentutkimuksen alalla.

Systemaattista kontrastiivista tutkimusta ja tutkijayhteistyötä alettiin kuitenkin rakentaa vasta toisen maailmansodan jälkeen, poliittisista vaikeuksista huolimatta. Yhteyksiä rautaesiripun halki mahdollistivat vuodesta 1960 lähtien järjestetyt kansainväliset fennougristikongressit – vuonna 1970 kongressi järjestettiin Tallinnassa – sekä 1970-luvulta lähtien Suomen ja Neuvostoliiton välisen tiede- ja teknologiayhteistyön puitteissa järjestetyt itämerensuomalaisen filologian tutkijatapaamiset, sanakirja- ja kielikartastohankkeet. Myös Suomen yliopistoihin alettiin saada Neuvostoliitosta viron kielen lehtoreita; Virossa taas 1960-luvulla käynnistynyt suomalaisten Viron-matkailu lisäsi kiinnostusta suomen kielen opiskeluun ja opettamiseen.

Vuonna 1980 Turun fennougristikongressin yhteydessä syntyi professori Valma Yli-Vakkurin johdolla ajatus suomalais-virolaisesta vertailevasta tutkimushankkeesta. Alun perin pääkohteena oli syntaktinen vertailu, mutta 1982 Tvärminnessä järjestetyssä suunnitteluseminaarissa näkökulmaa päätettiin laajentaa sekä kielten vertailuun yleensä että erityisesti kielenoppimiseen (virheanalyysi). Tästä alkoi ns. virheanalyysiseminaarien, sittemmin suomalais-virolaisten kontrastiivisten seminaarien perinne; vuodesta 1985 lähtien näiden tutkijatapaamisten satoa julkaistiin kokoelmina otsikolla Lähivertailuja.

Tämän tutkimusperinteen pohjalta syntyi tutkimushanke VIRSU (Viro ja suomi kohdekielinä), alullepanijanaan Pirkko Muikku-Werner, silloinen Joensuun yliopiston dosentti ja sittemmin VIRSUn pitkäaikainen pääkoordinaattori. Syksyllä 1997 Muikku-Werner sekä Joensuun pitkäaikainen viron kielen lehtori Hannu Remes kävivät perustamisneuvotteluja tarttolaisten ja tallinnalaisten kollegojen kanssa; Remeksen mukaan näihin osallistuivat mm. Birute Klaas, Jüri Valge, Renate Pajusalu, Raili Pool, Jaan Õispuu ja Silvi Vare. Alkuvaiheessa hankkeessa oli mukana myös Hartmut Schröder Frankfurt an der Oderin Eurooppa-yliopistosta.

Vuodesta 1998 saakka VIRSU on säännöllisesti järjestänyt symposiumeja, työpajoja ja konferensseja, ja näiden esitelmiin perustuvia artikkeleja on julkaistu itsenäiseksi julkaisusarjaksi kehittyneessä Lähivõrdlusi. Lähivertailuja -sarjassa. Vuodesta 2007 saakka VIRSUn alaa on pyritty laajentamaan kaikkiin suomalais-ugrilaisiin kohdekieliin.

Kirjallisuutta VIRSUn sekä yleisemminkin suomalais-virolaisen kontrastiivisen kielentutkimuksen historiasta:

Remes, Hannu 2004. Kaksi vuosikymmentä kontrastiivisia seminaareja. – Helena Sulkala, Heli Laanekask (Toim.). Lähivertailuja 14. Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen julkaisuja 23. Oulu: Oulun yliopistopaino, 35–46.

Remes, Hannu 2013. Virheanalyysista Virsuun – kolme vuosikymmentä suomalais-virolaista yhteistyötä. – Tiina Söderman (Toim.). Keelemees Raimo Raag 60. Eesti Keele Instituudi toimetised 15. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 66–76.

Remes, Hannu 2015. Lähivertailujen alkuvaiheita. Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 25: 15–22. http://dx.doi.org/10.5128/LV25.01

Uuspõld, Ellen 2006. Meenutusi soome-eesti kontrastiivseminaride algusaegadest. – Helle Metslang, Siiri Soidro (Toim.). Lähivertailuja 16. Tallinna Ülikooli eesti filoloogia osakonna toimetised 7. Tallinn: TLÜ kirjastus, 9–12.