Järjestäjä/Organised by: Pirkko Muikku-Werner

Toisen kielen omaksumista on tutkittu lähinnä indoeurooppalaisten kielten näkökulmasta. Sekä teorian että sovellusten kannalta on kiinnostavaa, jos kohdekieli kuuluu johonkin toiseen kieliryhmään. Todentuvatko aiemmin esitetyt väitteet, jos kohdekielenä on jokin suomalais-ugrilainen kieli, esim. viro tai suomi? Onko puolestaan viron ja suomen oppimisella joitain yhteisiä, muiden kielten oppimisesta eroavia piirteitä?

Tämäntapaisten ongelmien ratkomisesta on kiinnostunut yhteistyöhanke VIRSU, joka juhli viisivuotistoimintaansa järjestämällä ensimmäisen kansainvälisen konferenssinsa keväällä 2002. Viron tai suomen oppimisen edistämisessä ja opetuksen kehittämisessä uskotaan olevan paljon samankaltaisia haasteita, joten yhteistyö on mielekästä. VIRSU ssa onkin mukana useita virolaisia ja suomalaisia yliopistoja. Tapaamisten tavoitteena on paitsi edistää alan tutkimusta myös luoda ja ylläpitää kontakteja suomea ja viroa vieraana tai toisena kielenä tutkivien sekä alan jatkokoulutettavien, kieliä opettavien ja niistä kiinnostuneiden välillä.

Tiivistelmät

KAKSIKIELINEN LAPSI LUOKKAHUONEESSA
Sirje Hassinen

Miten käyttäytyy kaksikielinen lapsi luokkahuoneessa? Miten edistyy luku- ja kirjoitustaidon opiskelu? Onko merkitystä sillä, millä kielellä ja missä ikävaiheessa opitaan lukemaan? Miten kehittyy läheisten sukulaiskielten, viron ja suomen luku- ja kirjoitustaito? Tarkkailen kuuden virolais-suomalaisen kaksikielisen lapsen (kaksi tyttöä ja neljä poikaa) viron, toisen äidinkielen, tunteja. Lapsista neljä, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, ovat opiskelleet viroa toisena äidinkielenä jo kolme vuotta virolaissyntyisen opettajan ohjauksessa. Mukana on kolme sisarusparia. Kahdessa perheessä äidit ovat virolaisia ja isät suomalaisia. Kolmannessa perheessä vanhemmat ovat virolaisia, mutta lasten suomen taidot ovat kehittyneet suomenkielisten perhepäivähoitajien, lastentarhan ja koulun kautta. Kaikki lapset ovat syntyneet Suomessa ja kosketus kahteen kieleen on syntymästä lähtien. Perheiden kielenkäyttöperiaate on tiukemmin tai löysemmin yksi kieli – yksi henkilö / (tai kotikieli ja ympäristökieli, 3. perheessä). Kahdesta sisaruksesta on pitkittäisseuranta. Kaikki perheet tuntevat keskenään ja olen seurannut lasten kehitystä perheenystävänä. Aineistona on tuntien videonauhoitukset, isompien oppilaiden kirjalliset työt ja pienemmillä nimeämistesti. Vertailuna käytän edellisen vuoden suomen (äidinkielen) ainekirjoituksia.
Avainsanat: simultaanisti kaksikielinen lapsi, toisen (viron) äidinkielen opetus, läheiset sukulaiskielet viro ja suomi

***

KONSONANTTIEN PALATAALISTUMINEN VIROLAISMUUTTAJIEN PUHESUOMESSA
Inkeri Jääskeläinen, Helsingin yliopisto

Suomalaisten ja virolaisten kohtaamisesta syntyy puheyhteisöjä sekä Suomeen että Viroon. Suomenvirolaisessa kieliyhteisössä viron kielen piirteitä sisältävä suomen kielen variantti lienee kieliyhteisön tuntomerkki, ja virolaismuuttajien käyttämässä kielessä esiintyy sellaisia piirteitä, jotka kertovat kielenkäyttäjän äidinkielen äänteiden mukautumisesta heidän uuteen käyttökieleensä. Ei-syntyperäisen suomenpuhujan kielenkäyttöä on totuttu pitämään puutteellisena tai virheellisenä, mutta virheellinen suomi ei tuota ymmärtämisen vaikeutta (Kalliokoski 2000: 72). Kielikontaktitilanteissa kielten vaikutus toisiinsa esim. fonologisella tasolla ilmenee äänteiden lainautumisena (Ariste 1981: 50, Itkonen 1966: 133). Vierasta kieltä puhuttaessa käytetään sellaista äänneasua, joka lähinnä vastaa oman äidinkielen äännesysteemiä. Jos uudessa kielessä on äänteitä tai äännekombinaatioita, jotka omasta kielestä puuttuvat, niitä ei pystytä yleensä sellaisinaan omaksumaan, vaan ne substituoidaan äänteillä ja äännekombinaatioilla, jotka oman kielen systeemissä lähinnä sopivat niitä vastaamaan. (Itkonen 1966: 132, Posti 1984: 103.) Suomen ja viron enimmillä äänteillä on säännöllinen vastineensa oikeinkirjoituksessa. Viron oikeinkirjoituksessa vastaavuus ei ole yhtä täydellistä kuin suomessa, jossa jokaista foneemia varten on oma merkintätapansa. Virossa oma merkintätapa puuttuu palataalistuneilta konsonanteilta sekä geminoituneelta palataalinasaalilta. (Võrk 1972: 9.) Esitelmässäni tarkastelen virolaismuuttajien puhesuomessa esiintyvää konsonanttien palataalistumista.
Avainsanat: interferenssi, palatalisaatio

LÄHTEET
ARISTE, PAUL 1946: Eesti keele foneetika. Tartu.
ITKONEN, ERKKI 1966: Kieli ja sen tutkimus . Helsinki.
JÄÄSKELÄINEN, INKERI 2002: Kun Suomi ja Viro kohtaavat. Äännevariaatioita virolaismuuttajien puhesuomessa ja muuttajien kulttuurinen sopeutuminen. Helsingin yliopisto, suomalais-ugrilainen laitos.
KALLIOKOSKI, JYRKI 2000: Monikielinen Suomi ja suomen kielen tutkimus. Virkaanastujaisesitelmä Helsingin yliopistossa 13.10.1999. Virittäjä 2000: 71.
POSTI, LAURI 1984: Itämerensuomalaisista äänteenmuutoksista ja niiden syistä. Nykysuomen rakenne ja kehitys 2. Tietolipas 95. Pieksämäki.
VÕRK, LEHO 1972: Viron kielen ääntämys. Jyväskylä.

***

VERKKOPOHJAINEN VIRON KIELEN OPETUS WebCT-SSÄ
Tiina Kikerpill, Heli Noor, Lehti Pilt; Tarton yliopisto

Tässä esityksessä käsitellään WebCT-ympäristöön sijoittuvaa viron kielen kurssia. Se valmistui Tarton yliopiston avoimessa yliopistossa vuosina 2001-2002 ja sitä käytettiin ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2002. Kehitystyöhön osallistuivat Tiina Kikerpill viron kielen (vieraana kielenä) laitokselta, Heli Noor kielikeskuksesta ja Lehti Pilt etäopetuskeskuksesta. Verkkopohjainen viron kielen kurssi on jatkoa lähiopetuksen viron kielen ja kulttuurin kurssiin. Ne muodostavat kokonaisuuden, mutta opiskelijoiden ei tarvitse ottaa osaa molemmista kursseista. Kurssi on tarkoitettu aloitteleville viron opiskelijoille, siksi ohjeet on viroksi ja englanniksi. Esityksessä kuvataan opetusympäristöä, kurssin rakennetta, tehtäväjaotusta ja tehtävien laadintaperiaatteita. Kahdentoista viikon kurssi on jaettu viikoittaisiksi jaksoiksi. Kunkin jakson tehtävien täyttöön kuluu keskimäärin kuusi tuntia. Opetusmateriaalina on käytetty M. Pestin ja H. Ahin oppikirjaa E nagu Eesti. Tehtäviä on neljänlaisia:
* Mainittuun oppikirjaan perustuvat tehtävät.
* Verkkopohjaiset tehtävät, kurssin verkkosivuilta löytyy ohjeita ja kysymyksiä, säätömahdollisuuksia jne.
* Keskustelutehtävät, opiskelijat lähettävät tekstinsä muiden kurssilaisten nähtäväksi. Kurssilaiset voivat esittää kysymyksiä ja kommentteja.
* Sanaston omaksumiseen tähtäävät verkkopohjaiset interaktiiviset harjoitukset.

Opiskelijat saavat töistään kahdenlaista palautetta:
* Suora palaute, opiskelijan tekemät virheet korjataan henkilökohtaisesti.
* Epäsuora palaute, opettaja ohjaa vastauskirjeessään huomion virheelliseen muotoon tai sanan käyttöön käyttäen oikeaa muotoa tai sanaa. Epäsuora palaute annetaan keskustelutehtävistä, vastaukset ovat kaikkien nähtävissä.

Opiskelijoiden WebCT-kokemuksista järjestettiin anonyyminen kysely. Esityksessä esitetään ensimmäisestä kurssista saatua palautetta ja tekijöiden parannusehdotuksia. Opiskelijat mainitsivat ongelmina tyypillisesti verkkopohjaisen opetuksen liittyvät puutteet kuten ajan vähäisyys ja tekniset ongelmat. Positiivisina puolina mainittiin, että kurssi oli järjestetty hyvin ja tehtävät olivat olleet kiinnostavia, monipuolisia ja vaikeusasteeltaan sopivia.

***

NETTILEHTORI – SUOMEN KIELEN VERKKO-OPETUSKOKONAISUUS MUUNKIELISILLE
Maisa Martin, Eija Aalto, Tuija Lehtonen, Lenita Pihlaja ja Peppi Taalas, Jyväskylän yliopisto

Niin Suomessa kuin ulkomailla on ihmisiä, jotka eivät pysty esim. asuinpaikkansa tai työnsä takia osallistumaan suomen kielen ja kulttuurin kontaktiopetukseen. Verkko-opiskelumahdollisuuksista tulee kyselyjä jatkuvasti suomen opetusta tarjoaviin opetuspisteisiin, eikä mikään oppilaitos tai instituutio tarjoa tällaista suomen kielen verkkokurssikokonaisuutta. Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella suomen kielen oppiaineessa on jo parin vuoden ajan työskennelty Nettilehtori-nimisen hankkeen parissa, jonka tarkoituksena on suomi toisena kielenä -opetuksen nykyisellään riittämättömän saatavuuden parantaminen. Aikaisemmista verkko-opetusmateriaaleista ja -toteutuksista poiketen tavoitteena on arvosanallinen kurssikokonaisuus. Hanke edistää myös opetuksen monimuotoistamista, jolle on tarvetta eri koulumuodoissa. Verkko-opetus siis tukee kontaktiopetusta. Nettilehtori-hankeen kautta saadaan myös tietoa suomen kielen oppimisesta ja opettamisesta verkossa. Hanke palvelee näin myös toisen ja vieraan kielen oppimisen ja opettamisen tutkimusta. Hankkeen tavoitteena on luoda Internetissä toimiva suomen kielen kurssikokonaisuus, jota voidaan käyttää kaikkialla maailmassa ja joka kattaa kaikki suomen kielen taidon tasot ja osa-alueet. Kurssikokonaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnetään viimeisintä verkko-opetuksen pedagogista ja teknistä tietämystä. Nettilehtori-verkkokurssikokonaisuus rakentuu Euroopan Neuvoston kielitaitotasoille A1 – C2 (Yleisten kielitutkintojen tasot 1 – 6) siten, että kaikkia suomen kielen osataitoja (puhuminen, puheenymmärtäminen, kirjoittaminen, tekstinymmärtäminen, rakenteet ja sanasto) on mahdollista opiskella Internetin kautta opettajan johdolla. Opiskelija saa suorittamastaan kurssikokonaisuudesta ECTS-pisteinä mitoitetun todistuksen, jonka muut oppilaitokset voivat hyväksyä tutkinnon osaksi.

***

LATVIALAISET VIRON KIELEN OBJEKTIN OPPIJOINA
Marjo Mela, Helsingin yliopisto, Via Baltica -ohjelma

Latvian kielessä tavallisesti objektin sijana on akkusatiivi, mutta tapauksista riippuen käytetään myös genetiiviä. Epäsuoraa objektia ilmaistaan latviassa datiivilla. Virossa kokonaisobjektin sijoina ovat yksikön nominatiivi ja genetiivi sekä monikon nominatiivi. Viron akkusatiivi on samankaltaistunut nominatiivin ja genetiivin kanssa, joten viron kieliopin kuvauksessa sitä ei enää tuoda esille. Viron äänteellisen kehityksen vuoksi kokonais- ja osaobjektin ero ei aina näy kyseessä olevista muodoista: taivutustyypistä riippuen yksikön nominatiivi, genetiivi ja partitiivi saattavat olla samankaltaisia (esim. pesa- tyypin yksikön nominatiivin, genetiivin ja partitiivin kieliopillinen homonymia) ja kokonaisuus on ilmaistava leksikaalisin keinoin esim. partikkeleiden ära, läbi jne. avulla, esim. Pahad poisid lõhkusid linnupesa ära, suom. Pahat pojat hajoittivat linnunpesän; Tüdruk õppis läti keele kiiresti selgeks , suom. Tyttö oppi nopeasti latvian kielen. Aineistoni on peräisin Riian virolaisen koulun 9. luokan oppilaiden aineista. Heistä vain muutama on virolaistaustainen, joten viron on heille vieras kieli. Heidän ongelmansa viron objektin käytössä kulminoituvat partitiivin käyttöön, sillä latvian kielen sija- ja prepositiojärjestelmässä ei ole ainoastaan yhtä vastinetta viron objektisijoille, esim. Jaak ütles, et enam ei müü linad > Jaak ütles, et enam ei müü linu, latv. Jāks teica, ka viņs vairs neprdod linus, suom. Jaak sanoi, ettei hän enää myy pellavaa

***

TARTU ÜLIKOOLI VEEBIPÕHINE EESTI KEELE ALGKURSUS ”TERE TULEMAST !”
Maarja Must, Ingrid Rummo, Tartu Ülikool, eesti keele (võõrkeelena) õppetool

Vaadeldav eesti keele algkursus valmis projekti WELCOME raames. WELCOME on Euroopa Komisjoni poolt finantseeritav projekt, mis kuulub SOCRATES`e programmi alla ja mis kestis ühe aasta. Selle aja jooksul loodi viie ülikooli poolt viis keele- ja kultuurikursust. Lisaks Tartu Ülikoolile osalesid Genti Ülikool Belgiast (projektijuhid, hollandi keele- ja kultuurikursuse autorid), Valencia Polütehniline Ülikool (hispaania keel), Porto Ülikool (portugali keel) ja Helsingi Ülikool (soome keel). Ettekandes keskendume järgmistele teemadele:
* Ülevaade rahvusvahelisest projektist WELCOME
* Kursuste sihtgrupp ja eesmärgid
* Uudne ülesehitus, kursuste raamistik
* Kursuste sisu ( sõnavarateemad + grammatika). Problemaatilist
* Näited eesti keele kursusest
* Kursuse kasutamine ja oodatavad õpitulemused
* Kokkuvõte

***

LÄHEISEN SUKUKIELEN VERBIEN OPPIMINEN
Leena Nissilä, Oulun yliopisto

Lähde- ja kohdekielen läheisyys voi olla sekä etu että haitta. Etua kielten läheisyydestä on todettu olevan nimenomaan kielenoppimisen alkuvaiheessa, jolloin oppiminen etenee nopeammin kuin rakenteellisesti täysin vieraan kielen oppiminen. Haittaa kielten läheisyydestä on silloin, jos oppija olettaa samankaltaisuuksien olevan myös siellä, missä niitä ei ole. Vaikka suomea pidetäänkin yleensä virolaisille helppona kielenä, virolaisilla suomenoppijoilla on kuitenkin todettu olevan paljon ongelmia suomen kielen sanojen käytössä. Olen testannut virolaisten suomen kielen verbien oppimista testillä, johon osallistui kaikkiaan 128 oppijaa: Tallinnassa 53 ja Tartossa 75. Suurin osa heistä on yliopisto-opiskelijoita. Iältään testatut oppijat ovat 18-81-vuotiaita. Testi on käännöstesti, jossa oppijoiden tuli kääntää virosta suomeen yhteensä 176 lausetta. Käännösvastineet oli annettu valmiiksi niille sanoille, joita ei varsinaisesti testattu. Osa aineistosta on tietokoneella Scriptlog-ohjelmassa, jonka avulla on mahdollista tarkastella myös sitä prosessia, jonka oppijat ovat testilauseita kääntäessään käyneet läpi. Verbien omaksumisen tutkimisessa otan huomioon sen rektion, taajuuden, äänne- ja kirjoitusasun suhteessa sen merkitykseen sekä merkitysvastaavuuden seuraavasti:

Verbin merkitysvastaavuusryhmät

• • viron verbille on suomessa yksi vastine (1:1)

• • kahdelle viron verbille on suomessa yksi vastine (2:1)

• • yhdelle viron verbille on suomessa kaksi vastinetta (1:2)

• • viron verbille ei suomessa suoraa vastinetta (1:0)

 

Verbin rektio

• • virossa ja suomessa sama rektio

• • virossa ja suomessa eri rektio

Verbin äänne- ja kirjoitusasu suhteessa merkitykseen

• • samanlaiset tai jonkin verran eroavat äänne- ja/tai kirjoitusasut ja merkitykset ovat samat

• • äänne- ja kirjoitusasut ovat täysin erilaiset, mutta merkitys on sama

• • äänne- ja kirjoitusasut ovat samanlaiset tai jonkin verran eroavat, mutta merkitys on eri

Taajuus

• • verbin frekvenssi on 1-500

• • verbin frekvenssi on 501-1000

• • verbin frekvenssi on 1001- tai sitä ei ole lainkaan Suomen kielen taajuussanastossa

Tutkimukseni on kvantitatiivis-kvalitatiivinen. Aineistoa tarkastelen kolmesta näkökulmasta. Yhtäältä tutkimus on välikielen tutkimusta: pyrin erittelemään oppijoiden kielimuodon erityispiirteitä. Toisaalta tutkimuksessani on myös virheanalyysia, koska tutkin myös suomen kielen normeista poikkeavia esiintymiä ja niiden syitä. Näiden lisäksi käytän apuna kontrastiivista lähtökohtaa. Tutkin, voisiko jokin välikielen ilmiö, esimerkiksi tietyn muodon valinta, johtua lähdekielestä.

***

MOTIVATSIOONI SUURENDAMINE EESTI KEELE KUI VÕÕRKEELEÕPPIMISEL ILUKIRJANDUSLIKE PARALLEELIDE ABIL
Karin Rummo

Eesti keele võõrkeelena õpetamise metoodikas rõhutatakse tihti, kui tähtis on motivatsioon keeleõppes. Eesti Põllumajandusülikoolis õpib igal aastal üle 10 soome üliõpilase veterinaariat. Neile õpetatakse esimesel ja teisel semestril ka eesti keelt ca 150 tunni ulatuses. Praktiliste harjutustundide ilmestamiseks on eesti keele tundides igati otstarbekas rääkida ka Soome-Eesti kultuurisuhetest. Saadud teadmised lähendavad samal kursusel õppivaid soome ja eesti üliõpilasi ning teevad kergemaks Eesti ellu sisseelamise. Kui me tunneme kohalikku rahvast, tema kirjandust ja kultuuri, mõistame paremini inimesi, kelle hulgas me elame. Teiselt poolt näitab eesti keele õpetaja soome kirjanduse tundmisega austust oma üliõpilaste ning siirast huvi Soome majanduse ja kultuuri vastu.

Põhiteemad, mida käsitletakse sellisteas tundides, on järgmised:

• • Fr. R. Faehlmann, Fr. R. Kreutzwald ja E. Lönnrot;

• • J. Liiv ja A. Kivi, Fr. Tuglas ”Seitsme venna” tõlkijana;

• • Noor-Eesti ja Noor-Soome;

• • Aino Kallas ja Eino Leino;

• • 1960. aastate soome ja eesti luule. P.-E. Rummo ”Kõne voolab voolavas maailmas”;

• • Pentti Saarikoski ja Kerttu Rakke, Kati Murutar, Peeter Sauter;

• • P.-E. Rummo ” Me hoiame nõnda ühte”

Eesti põllumajandusülikoolis õpetatakse eesti keelt ka vene üliõpilastele nii vabaainena kui ka kohustusliku süvaõppeainena neile, kellel ei ole eesti keeles nõutud keelevaldamise kesktaset. Vene üliõpilastega püütakse arutleda järgmistel teemadel:

• • Kr. J. Peterson eesti rahvusliku kirjanduse rajajana ja A. S. Puškin vene rahvusliku kirjanduse suurkujuna;

• • Novellist A Tšehhov ja Fr. Tuglase novellid;

• • L. Tolstoi – vene hinge peegel ja A. H. Tammsaare – eesti romaani klassik;

• • Marie Under ja Igor Severjanin;

• • Roždestvenski, Vosnessenski, Ahmadulina ja eesti kassetipõlvkond.

Ilmekate näidete toomise järel on võimalik panna üliõpilasi vestlema. Kõneoskuse arendamise motivatsiooniks on rääkida üldinimlikku huvi pakkuvatel teemadel. Kui tunnist tundi ja ajast aega korduvad samad teemad TÖÖL. KODUS. PUHKEHETKEL, võib õppetöö muutuda üksluiseks. Kõrgkooli eesmärk on eesti keele õpetamise kõrval harida intelligentseid inimesi.

***

EESTI KEELE ÕPETAMISEST MARI RIIKLIKUS ÜLIKOOLIS
Svetlana Salmijanova, Mari Riikliku ülikooli soome-ugri keelte kateedri õppejõud

Mari Riiklikus Ülikoolis eesti keelt õpetatakse 1976. astast saadik. 1976-2001. aastatel eesti keele õpetamine toimus mari-vene filoloogia osakonna ”Kaasaegne soome-ugri keel” kursuse raames. 2002-2003. akadeemilisel aastal eesti keele õpetamise maht märgatavalt suurenes. Nüüd peale mari-vene filoloogia osakonna üliõpilasi eesti keelt saavad õppida ka filoloogiateaduskonna koduloo osakonna ja majandusteaduskonna maailmamajanduse osakonna üliõpilased. Õppijate eriala ja kursuse maht määravad kursuse õppekava. ”Kaasaegne soome-ugri (eesti) keel”. Kursuse maht on 140 tundi. Tavaliselt selle kursuse loeti ühe aastaga. Kursus on mõeldud mari-vene filoloogia osakonna üliõpilastele. Selle eesmärgiks on tutvustamine sugulasrahva keelega (grammatilise süsteemiga). Filoloogiateaduskonna koduloo osakonnas peetava kursuse nimeks on ”Uurimisalase maa/regiooni keel”. See on nelja-aastane kursus, igal aastal on keskmiselt 340 töötundi. Kursuse eesmärgiks on eesti keele grammatika selgeks saamine , tutvustamine eesti ajaloo, kultuuri ja kommetega. Majandusteaduskonna uliõpilastele peetav kursus koosneb 70. töötunnist, tutvustab eesti keele grammatikat ja kultuuri. Nimetatud kursuste ühisjooneks on eesti keele õpetamine teise keelena. Eesti keele võrdlemine õppijate emakeelega on vältimatu. Marimaa keskkond aitab eesti keele õpetamisel kaasa. Sõltumata sellest, et koduloo osakonna ja maailmamajanduse osakonna üliõpilaskond ei ole marikeelne, vaid hoopis on multikultuuriline, võrdlemine mari keelega käib tihti kaasa ja toob häid vilju. Samas, minu arvamuses, see tõstab ka mari keele staatust. Tuleb märkida, huvi eesti keele vastu Marimaal ja Mari Riiklikus Ülikoolis on märgavalt kasvanud. Viimasel ajal seoses õppijate arvu suurenemisega ja olemasoleva fondi vananemisega tundsime õppevahendite puudust. Tänu Eesti Haridusministeeriumile ühe aasta jooksul Mari ülikooli soome-ugri keelte kateeder sai mitu erinevaid õpikuid, uuemaid sõnaraamatuid, ilu- ja metoodikat käsitlevat kirjandust. Kateedri töötajad loodavad Mari Riikliku Ülikooli soome-ugri keelte kateedri ja Eesti Haridusministeeriumi, teiste Eesti asutuste, ning teiste soome-ugri maadega suhete arenemisele.

***

MITÄ YHTEISIÄ PIIRTEITÄ AIKUISOPISKELIJOIDEN SUOMI TOISENA JA VIERAANA KIELENÄ -OPPIKIRJOJEN SUOMALAISUUDESTA ON LÄYDETTÄVISSÄ?
Marjut Vehkanen, Helsingin yliopisto

Kielenopetuksen perustavoitteena on ollut tapana pitää kielen systemaattisen esittelyn lisäksi opiskelijan tutustuttamista kohdekielen kulttuuriin ja sen mukaiseen viestintään. Opetuksessa käytetyissä oppikirjoissa pääpaino on ollut kielen systemaattisessa esittelyssä suomalaisuuden kuvaamisen jäädessä satunnaiseksi ja jossain määrin irralliseksi (Alanen 2000, Nieminen 2001). Suomalaisuutta voidaan pitää kulttuurisesti sopimuksenvaraisena määreenä, joka liitetään erilaisiin kulttuurin merkitysyhteyksiin (Anttila 1993). Se, mitä on pidetty suomalaisuuteen liittyvänä S2-oppimateriaalissa, on liittynyt sitä kulloinkin ympäröivään maailmaan, Suomen kansan historian eri vaiheisiin ja esimerkiksi tästä vaiheesta oppimateriaalia kirjoittavan henkilön lähtökohtiin. Suomalaisuus käsitteenä voidaan jakaa kolmeen eri tasoon: suomalaiseen identiteettiin, suomalaiseen mentaliteettiin ja kansallisiin stereotypioihin. Suomalaista identiteettiä pidetään yhteisyytenä, joka välittyy kokemuksien, symbolien ja rituaalien kautta. Suomalainen mentaliteetti taas liittyy osaksi tai kokonaan aikaisemmilta sukupolvilta periytyviin julkilausumattomiin rutiineihin. Kansalliset stereotypiat ovat eri kulttuurien ylläpitämiä ja niiden värittämiä (Pelkonen 1998) . Myös oma ennakkokäsitykseni on ollut, että aikuisopiskelijoiden suomi toisena ja vieraana -oppikirjoissa suomalaisuutta on käsitelty sattumanvaraisesti ja stereotypioiden avulla. Esitelmäni lähdeaineistona olen käyttänyt 1900-luvulla julkaistuja aikuisopiskelijoille tarkoitettuja suomen kielen oppikirjoja. Tarkastelen esitelmässäni sitä, voiko tästä aineistosta löytää suomalaiseen identiteettiin, mentaliteettiin tai stereotypioihin liittyviä yhteisiä piirteitä tai aihepiirejä? Mikä suomalaisuudessa on yhteistä 1910-luvun virolaisille, 1930-luvun suomalaisille ja 1940-luvun saksalaisille aikuisopiskelijoille suunnatuissa suomen kielen oppimateriaaleissa? Mitä yhteisiä piirteitä on siirtynyt toisen maailmansodan jälkeiseen oppimateriaaliin? Entä mitä yhteisiä piirteitä/aihepiirejä suomalaisuudesta on jäljellä 1990- luvun monikansallisille aikuisopiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa?

LÄHTEET
ALANEN, K. 2000: Ruotsin kielen lukion oppikirjat kulttuurienvälisen viestinnän näkökulmasta. Teoksessa Kalaja, P. & Nieminen, L . (toim.), Kielikoulussa – kieli koulussa. AFinLan vuosikirja 2000/ n:o 58. Jyväskylä: SOLKI.
ANTTILA, J. 1993: Käsityksiä suomalaisuudesta – traditionaalisuus modernisuus. Teoksessa Korhonen, T. (toim.): Mitä on suomalaisuus? Suomen Antropologinen Seura. Jyväskylä: Gummerus.
NIEMINEN, T. 2001: Vuorovaikutus ja suomen kielen oppiminen. Kakkoskieli 3. Suomi toisena ja vieraana kielenä käsittelevää tutkimusta ja oppimateriaalia. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
PELTONEN, M. 1998: Omakuvamme murroskohdat. Maisema ja kieli suomalaisuuskäsitysten perusaineksina. Teoksessa Alasuuri, P. & Ruuska, P. (toim.), Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti. Sitran julkaisusarja 210. Tampere: Tammerpaino.

***

MAAHANMUUTTAJOPPILAIDEN KAKSIKIELISYYDEN TOTEUTUMINEN JA TUKEMINEN
Sanna Voipio, Helsingin yliopisto

Voipio esittelee VIRSU-työpajassa kasvatustieteen ja suomen kielen yhteisen väitöskirjatutkimuksen tämänhetkistä rajausta ja ensimmäisen aineistonhankintakierroksen teemahaastatteluja. Keskeisimmät tutkimusongelmat ovat seuraavat: 1.1 Miten kaksikielisyys toteutuu helsinkiläisten maahanmuuttajaoppilaiden elämässä? 1.2 Millä koulun ja perheen tukikeinoilla maahanmuuttajaoppilas voisi tulla toiminnallisesti kaksikieliseksi uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti? 1.3 Miten toiset perheenjäsenet, muut sukulaiset ja oppilaan lähipiiri voivat tukea maahanmuuttajaoppilaan kaksikielisyyttä Suomessa? 1.4 Mitkä tekijät johtavat maahanmuuttajanuorten kielenvaihtoon? Tutkimuksen ensimmäinen tiedonhankintakierros tapahtuu kevätlukukaudella 2003, ja esityksessä esitettäneen ensimmäisiä esimerkkejä teemahaastattelujen annista. Lisäksi pohditaan tutkimuksen toisen tiedonhankintakierroksen toteutusta ja jatkosuunnitelmia. Myöhemmissä vaiheissa tutkimuksessa selvitetään mm. Kanadassa ja Ruotsissa maahanmuuttajien opetuksessa sovellettavia kaksikielisyystavoitteita sekä näiden hyödyntämismahdollisuuksia Suomessa.
Avainsanat: kaksikielisyys, maahanmuuttaja, suomi toisena kielenä, oma äidinkieli

***

ÜHIST EESTI JA KARJALA KEELEPOLIITIKAS JA KEELEÕPETUSES UUE MILLEENIUMI ALGUSES
Jaan Õispuu, Tallinna Pedagoogikaülikool

Soome ja eesti keele kui võõrkeele õpetamise alasesse koostöösse on Eestis seni kaasamata üks võimalik partner – Karjala Vabariik. Käesoleva ettekande eesmärgik on juhtida keelepoliiti-kute, -uurijate ja -õpetajate tähelepanu Eesti ja Karjala sarnasest lähiajaloost ja keelepoliitikast tingitud ühisjoontele keeleõpetuse problemaatikas.

1980. aastate lõpus olid Eesti ENSV ja Karjala ANSV Nõukogude Liidu osad, kus kehtis vene keele ülemvõim. Eesti keele kui võõrkeele (teise keele) õpetamise päevakajalisuse algus pärast Teist maailmasõda langeb samasse aega karjala keele õpetamise alustamisega. Eesti haritlaskond võttis eesti keele muulastele õpetamise probleemi üles 1987. aastal, ka Karjalas sündis samal ajal kirjakeele loomise ja karjala keele õpetamise idee. Karjala keele esimene eksperimentaalrühm alustas tööd 1988. aastal, kaks aastat hiljem hakati põhikoolides karjala keelt õppeainena õpetama laiemalt. 1980. aastate lõpus kulges rahvuslik taassünd Eestis ja Karjalas samu teid pidi: keele- ja kultuurialastest nõudmistest kasvasid kiiresti välja ka poliitilised liikumised. Eestis kulminiseerusid nõudmised keelepoliitika vallas Eesti NSV keeleseaduse vastuvõtmisega 18. jaanuaril 1989. Sama aasta 25. – 26. mail toimus Karjala pealinnas Petroskois konverents ¬´Karjalased: etnos, keel, kultuur, majandus¬ª. Konverentsi osalejad tundsid Eesti verivärske keeleseaduse vastu tohutut huvi. Ka karjalastes küpses juba siis keeleseaduse idee, mis käidi esimest korda avalikult välja 1991. aasta juunis I karjalaste kongressil. Keeleseaduse projekt koostatigi, kuid selle vastuvõtmine 29. jaanuaril 1998 ebaõnnestus. Nii Eestis kui Karjalas toimus keeleseaduse projekti ettevalmistamine ägedate vastuolude õhkkonnas. Sisemiste lahkhelide kõrval kohtas keeleseaduse idee venekeelse elanikkonna tugevat vastuseisu: nii Eesti kui Karjala vene ajakirjanduses tunti ja tuntakse praegugi muret ¬´vene keele ja kultuuri tuleviku pärast¬ª. Põlisrahva keele õpetamises ja õppimises nähakse ohtu vene keele eksistentsile vabariigis. Iseseisva riigi olemasolust, emakeelsest kooliharidusest ja arenenud kirjakeelest hoolimata on eestlaste suhtumises oma emakeelesse kohati kahjuks täheldatav ükskõiksus ja ¬´suure venna keelele üleminek¬ª, mis on nii üldine karjalaste hulgas.

Pärast Nõukogude Liidu lagunemist augustis 1991 on Eesti ja Karjala kultuuri- ja majanduskontaktid peaaegu hääbunud. Ometi on mõlemal poolel paljudel elualadel, sealhulgas keeleõpetuses sarnaseid probleeme ning nii Eestile kui Karjalale huvipakkuvaid koostöövaldkondi. Ühistegevuse võimalusi on ka eesti ja soome keele kui võõrkeele õpetamise alal.

Eestis on viimastel aastatel kasvanud venekeelse elanikkonna hulgas huvi soome keele vastu. Karjalas on nii üldharidus- kui kõrgkoolitasandil pikajalised soome keele õpetamise kogemused vene keele baasil. Samas on Karjalas tehtud esimesi eesti keele õpetamise katseid. Karjala oludesse sobivad Eesti kogemused õppevara koostamisel.

Eesti haridusministeerium on viimastel aastatel teinud palju eesti keele ja kultuuri õpetamiseks ja tutvustamiseks välisriikides, sealhulgas Vene Föderatsioonis. Sankt Peterburgi Ülikooli kõrval võiks Petroskoi Riiklikust Ülikoolist lähiaastatel saada teine soome ja eesti kui võõrkeele õpetamise keskus Venemaal.

Eestil ja eestlastel on aeg Karjala ja karjalased taasavastada.